8 (812)902–86118 (499)250–9799

Luostarin historia

Valamon pohjoinen sijainti ja ainutlaatuinen luonto

Venäjällä on olemassa sellaisia luostareita, joiden loistokkuus vetää puoleensa pyhiinvaeltajia kaikista maailman osista. Näitä ovat mm. Pyhän kolminaisuuden luostari Sergijev Posadissa, Optina Pustynin luostari Kozelskissa lähellä Kalugaa, Divejevon luostari lähellä Nizhnij Novgorodia ja Valamon luostari Laatokalla. Näiden joukossa on Valamolla erityinen sijansa. Joka puolelta veden ympäröimänä, kaukana maallisista huolista, - se on kuin luotu hiljaista, mietiskelevää munkkielämää varten. Valamon saaristo sijaitsee Laatokan pohjoisosassa yli 20 km mantereelta. Se käsittää liki 50 saarta, joiden yhteis¬pinta-ala on 36 neliökilometriä, joista suurin saari on kolme neljännestä. Etäisyys lähimpään karjalaiseen kaupunkiin, - Sortavalaan (vanhalta ni¬meltään Serdobol), - on 42 km. Pietariin on matkaa noin 220 km. Valamon saaristolla on harvinainen ja ihmeen kaunis luonto. Tältä suhteellisen pieneltä alueelta löytyy lähes 480 eri levinnäisyysalueille ominaista kasvilajia sekä yli 200 lintulajia. Täällä elää hirviä, jäniksiä, oravia, mäyriä ja kettuja. Asumattomilla saarilla voi nähdä Punaiseen luon-nonsuojelukirjaan merkittyjä laatokannorppia makuupai¬koillaan. Laatokasta kalastetaan lohta, nieriää, siikaa, harjusta ja muita ar-vokaloja. Toisin kuin graniitista rikkaat Karjalan rannat, Valamon kalliot koostuvat suu¬rimmaksi osaksi gabro-diabaasista, rautapitoisesta, punertavasta ja hauraasta mineraalista. Suurinta osaa Valamon pinta-alasta hallitsevat havupuut. Lehtipuut (tammi, saarni, jalava, vaahtera, poppeli, lehmus) sekä jalokuusi, lehtikuusi ja setri on tuotu tänne mantereelta. Jotkut maalaukselliset metsäpalstat ovat sanan varsinaisessa merkityksessään käsintehtyjä. Luostariveljestön luomat puistot sekä puu- ja kasvi¬tarhat ovat harvinaisia näillä pohjoisilla leveyksillä. Laatokan valtavien aaltojen pieksemät pystysuorat kalliot, si-säjärvien tyyni rauha, satavuotiset kylmiä tuulia sietävät kuuset ja männyt, valoisien lehtikujanteiden ja puistojen vaatimaton kauneus, pohjoisen koskemattoman luonnon karu majesteettisuus ja arkkitehtonisten kokonaisuuksien omalaatuisuus – kaikki tämä tekee Valamosta ainutlaatui¬sen ja yhden maailman kauneimmista saaristoista. Näiden maisemien kauneus on myös näkyvä heijastus tuonpuoleisesta, hengellisestä kauneudesta. Yksikään ortodoksi ei voi kuvitella Valamoa ilman sen ikivanhaa munkkiasutusta, joka vuosisatojen ajan on ollut ortodoksisen Venäjän hengel¬linen keskus ja jota syystäkin kutsutaan Pohjolan Athok¬seksi.

Valamon vaiherikas historia

Kristinuskon saapuminen Valamoon juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Perimätiedon mukaan 1. vuosisadalla pyhä apostoli Andreas, tehdessään valistusmatkaa skyyttalaisten ja slaavilaisten maitten halki, kulki vesiteitse Novgorodista Valamoon. Täällä hän tuhosi paikallisten heimojen paka¬nalliset epäjumalantemppelit ja pystytti paljaalle kalliolle kivisen ristin. Jo ennen kristinuskon leviämistä Venäjälle oli Vala¬moon saapuneet ’itäisiltä mailta’ myös ensimmäiset munkit, pyhittäjät Sergei ja Herman, Valamolaiset Ihmeidentekijät, toistaen näin apostoli Andreaksen suorittaman matkan. Heidän työllään ja rukouksillaan saatettiin alkuun Herran Kir¬kastuksen luostari. Laitos kasvatti monia kunniakkaita kilvoittelijoita, jotka on myö-hemmin julistettu pyhiksi. Pyhittäjät Av¬raamiRostovilainen, ArseniKonevitsalainen, Kor¬neliPaleostrovilainen, SavvatiSolovetskilainen, Aleksandr Syväriläinen, AfanasiSjandemalainen ja Adrian Ondrusovalainen aloittivat kilvoittelunsa Valamossa. Heistä tuli myö¬hemmin Venäjän luostareiden perustajia. Myös Herman Alaskalainen, Amerikan ensimmäinen ortodoksinen pyhimys, oli munkkina Valamon luostarissa. Valamon luostarin asukkaiden elämä on ollut hyvin urheaa. Venäjän ja Ruotsin rajalla sijaitseva luostari joutui usein hävi-tysten ja hyökkäysten kohteeksi. Kuitenkaan Va¬lamon munkit eivät koskaan, seuraten Herran käskyä, tart¬tuneet aseisiin, tuomiten näin itsensä karkotukseen tai mart¬tyyrikuolemaan. 1600-luvun alussa luostari tuhottiin täysin ja Valamon maat siirtyivät 100 vuodeksi Ruotsin omistukseen. Jumalan armosta Pohjan sodan lopussa luostarin elämä taas elpyi, saavuttaen suurimman kukoistuksensa 1800-luvun lopulla. Tältä ajalta on peräisin suurin osa meille säilyneistä arkkitehtonisista muistomerkeistä. Valamon munkkiveljeskunnan uutte¬ruudella ja igumeniDamaskinin johdolla perustettiin skiittoja (erakkoluostareita), rakennettiin kirkkoja ja rukoushuoneita, raivattiin teitä ja pystytettiin kumarrus¬ristejä. Valamossa toimi lähes 30 tuotantolaitosta, joista osa oli jopa pieniä tehtaita: tervanpoltto, kynttilätehdas, nahkatehdas, saviastioiden valmistus ja tiilitehdas. Luostarilla oli omat suuret hevostallinsa ja navettansa. Luostarin väki harjoitti maataloutta ja kalastusta, - tuottaen munkkiveljeskun¬nalle kaikki välttämättömät peruselintarvikkeet. Luosta¬riin oli koottu suurenmoinen kirjasto, jossa toimi ikonin¬maalausateljee, taidekoulu ja valokuvaamo. Vuosina 1811–1917 saaristo kuului Suomen Suurruhtinas-kuntaan osana Venäjän valtiota. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Valamo jäi osaksi vasta perustettua itsenäistä Suomen valtiota. Tämä pelasti Valamon siltä kohtalolta, jo¬ka kohtasi muita Venäjän luostareita. Valamo jatkoi ihmeen kaupalla pelastuneena eloaan lähes ainoana entisen Pyhän Venäjän luostareista. Helmikuussa 1940, - Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan loppuvaiheessa ja suurten ilmapommitusten seurauksena luostarin asukkaat, välttyäkseen sodan tuhoilta, lähtivät evakkoon Suomeen. He perustivat Heinäveden Papinniemen kartanoon Uuden Valamon luostarin, joka toimii vielä tänäkin päivänä. Valamon saaren tyhjilleen jääneisiin rakennuksiin sijoitettiin ensin pursimiesten ja jungmannien koulu ja myöhemmin invalidien koti. Näin ensimmäistä kertaa Valamon luostarin tuhatvuotisen historian aikana saarelle ilmestyi maallisia asukkaita. Vasta puolen vuosisadan kuluttua, joulukuussa 1989, pyhän apostoli Andreaksen juhlan aattona munkkielämä palasi uudelleen Valamoon. Vuonna 1991 Vapahtajan Kirkastuksen Valamon luostarille myönnettiin stauropigialinen asema, joka tarkoittaa, että se on Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suorassa alaisuudessa

Valamo elää

Munkkien tärkeimpänä tehtävänä on aina ollut rukous. Luostarin jumalanpalveluksien kiireettömyys ja kirkkolaulu¬jen syvällinen ja hengellinen veisuu koskettavat kuulijaa. Samoin kuin ikivanhan tapaan koko yön kestävät vigiliat luovat sielunrauhan ja nostavat mielen Luojan luo. Igumeni Nazarin käyttöön ottama ankara ohjesäännöstö, joka perustui Sarovin luostarin vastaaviin sääntöihin, määräsi munkki-elämän kokonaisuudessaan. Tuli noudattaa henkistä ja ruumiillista äänettömyyttä, oli kiellettyä ottaa itselleen lahjoituksia, käyttää alkoholia, poistua luostarista ja harjoittaa kirjeenvaihtoa ilman igumenin siunausta. Ohjesääntö edellytti asumista yhteisasuntolassa, skiitassa, tai erakkona. 1900-luvun alussa luostarilla oli 13 skiittaa eri puolilla Valamoa ja muilla Laatokan saarilla. Valitettavasti monet skiitoista eivät ole säilyneet meidän aikoihimme asti. 1800-luvulla kunnianarvoisan Paisin (Velitshkovski) oppi¬laat elvyttivät vanhan askeettisen vanhemmuusperinteen, jonka mukaan vanhemmat munkit ohjasivat munkkitulokkaita ja nämä paljastivat vanhemmille munkeille kaikki tekonsa, ajatuksensa ja henkiset toiveensa, - voittaen näin it¬sekkyytensä ja ylpeytensä. Kokeneet hengelliset opettajat, jotka olivat saaneet Herralta terävänäköisyyden ja parantamisen lahjan, johtivat oppilaitaan kohti pelastusta. Kunnianarvoisa Leonid (skeemamunkkina Lev) kilvoitteli kuusi vuotta Valamossa. Hänestä tuli myöhemmin kuuluisan Optinapustynin veljestön perustaja. Nykyään luostarin veljeskuntaan kuuluu yli 200 henkilöä. Luostarin päämiehenä toimii patriarkan asettama igumeni, Troitskin piispa Pankratij (Zherdev). Yhteisasumisen rinnalla myös erakkoasuminen elpyy: kolmestatoista aiemmasta skiitasta on kunnostettu yksitoista ja rakenteilla on Pyhän Vladimirin skiitta, johon tulevat Patriarkan asunto sekä ikonimaalaamo ja museo. Valamon lisäksi kunnostetaan kaupunkikirkkoja Moskovassa, Pietarissa, Käkisalmessa ja Sortavalassa. Viime vuosina on perustettu myös maitotila, leipomo ja autovarikko. Luostarin laivastoon kuuluu seitsemän matkustaja - ja neljä rahtialusta. Luostarin puistoja ja peltomaita kohennetaan. Kirjolohen kasvatuslaitos tuottaa yli 100 tonnia kalaa vuodessa. Valamoon saapuvien pyhiinvaeltajien määrä kasvaa koko ajan. Juhlallisimmillaan luostari on Valamolaisten ihmeentekijöiden, pyhittäjien Sergein ja Hermannin muistojuhlien (11.7. ja 24.9.) ja Kristuksen kirkastumisen juhlan (19.8.) aikoina sekä erityisesti Pyhimmän Patriarkan vierailun yhteydessä. Valamolainen kirkkolaulu elpyy Veljeskuoron uutteruuden ansiosta. Nykyoloissa on tärkeää myös luostarin sosiaalinen toiminta. Vuonna 2005 perustettiin kulttuuri- ja valistuskeskus Valamon Valo, joka kaikin puolin avustaa saaren maallisia asukkaita, ennen kaikkea eläkeläisiä, lasten ja aikuisten harrastusyhteisöjä, yleissivistävää koulua ja sairaalaa. Herran armosta luostari kasvaa ja kehittyy. Temppeleistä kantautuu lämmin rukous, Laatokan vetten yllä kiirii suuren luostarikellon kumu, kiireettömät munkkien työt kulkevat omaa rataansa ja Valamoon rientävien pyhiinvaeltajien sydämet lujittuvat uskossa.

Подобрать тур


SILVER-NECKLACE_logo_RU_sm.png